22 vuotias yh mutsi ja työskentelee siwan kassalla. Siinä oli mun elämä, kaikkine glamoureineen.
Ajattelin että olispa hauska alottaa noin ja sit jatkaa et "heh eiiivaan". Mut heh siinähän se on.
Nyt täytyy myöntää, että tää homma kuulostaa hyvin ankealle. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaikka nuo edellämainitut puitteet muuta povaisikin.
Mikä siitä sitten tekee antoisaa ja ei niin ankeaa?
Yksinkertaisesti tehdään harmaasta kirkasta, niin se homma toimii. Tai jos ei kirkasta ni ainaki vähemmän harmaata.
Mulla on lähes aina jonkilaisia hankkeita meneillään,sellainen innostaa ja pitää mielen vireenä hehe. Millon dieetataan,säästetään,visioidaan bisnesideoita,kaavaillaan uraa rautakauppiaana tai laulajana, rakennetaan viiden vuoden suunnitelmia,luetaan itsetutkiskeluoppaita tai suunnitellaan uuden asunnon laittoa. Joku saattais ehkä sanoa, että olen tuuliviiri. Saatan olla sitäkin. Itse tituuleeraisin itseäni kuitenki idealistiksi ja heittäytyjäksi. Hauskempaa innostua, hypettää ja luoda uutta. Vaikka kaikki hankkeet (yleensä mitkään) eivät saa pistettä, on tehty matka ja sen varrella sattuneet kommellukset ja hetket ollut aina loppuviimein kokemisen arvoisia.
Yksi viimeisimmistä innostuksistani on tosin saamassa nyt onnellista loppua, toukokuussa pitäs nimittäin olla ensimmäinen ammattitutkinto plakkarissa. Ja se jos mikä on huikee homma!
Sittenhän on nämä tietyt bonarit jotka tekevät tästä touhusta ylivertaista:
Elli 4v. Yksinkertaisesti hupaisin,rakkain ja sanavalmein (lue näsäviisain) lapsi ikinä. Huippu tyyppi.
Perhe ja koti. Äiti, isä ja pikkusisko. Tosi kivoja. (Pakko mainita koska saadaan Ellin kaa porukoilla majoittua). Harrastamme siis kommuuniasumista, tätä on kestänyt nyt noin vuoden ja en voi valittaa. Vaikka meidän jokaiseen päivään mahtuu paljon tappelua, huutoa ja kinastelua, niin päivän parhaimpia hetkiä on, kun siskon ja muden kaa istutaan keittiönpöytään pitämään palaverit. Parannamme siinä maalimaa,suunnittelemme naapurin kukkapenkit uusiks ja otamme kantaa päivän polttaviin puheenaiheisiin. Ikäänkuin pyjamabileet tyttöjen kesken joka ilta! Meijän ukko kun on viikot reissuhommissa. Enivei meijän talossa rakastetaan ja paljon! Nii se on.
Ystävät. Ei niitä voi tarpeeks hypettää .Kaikki niin erilaisia, aivan erilaisia. Kaikki huippuja, mut erilaisia. Huvittavia vallottavia sinkku tyyppejä, cooleja yh mutseja, rakastavia suuuurperheen äitejä, vakiintuneita rauhallisia pariskuntija, naisekkaita miehiä ja miehekkäitä naisia. Asiallista porukkaa!
Chrismia
Eli minä olen tämän blogin toinen avopuoliso!
22 vuotta ikää ja läppä on yhtä hyvää kun 16-vuotiaalla amispojalla! Asun Jyväskylän Lutakossa ja samoin oon siellä töissä (ei tarvii poistua keskustan puolelle kuin alkoon ;)
Lempiväri on vihreä ja katon rikos- ja toimintasarjoja, lempiruoka on... EIVAAN :D Ammatiltani oon merkonomi ja lukionki oon käyny, mutta pyrkyri luonteeni takia kouluun olis kova hinku. Voidaan jännittää täällä keväämmällä yhdessä käykö tämän mimmin matka Tiimiakatemiaan syksyllä.
Perheeseen mulla kuuluu äiti, isi ja kaksi pikkuveljeä. Moni teistä sadoista ellei tuhansista (!!) lukijoista miettii, miten tämmönen tumma tyttö puhuu suomea :D Mut on adoptoitu vauvana Sri Lankasta Suomeen. Kahdeksan päivän ikäisenä mut on luovutettu mun vanhemmille ja kuukauden ikäisenä tulin suomeen. Toinen pikkuveljistäni on kanssa adoptoitu Sri Lankasta, mutta ei olla biologisesti sukua. Mutta ajattelen niin että mulla on yhdet rakkaat vanhemmat ja biologinen äiti tuolla jossain, jonka haluaisin nähdä joskus ihan mielenkiinnosta syntyperiä kohtaan!
Vapaa ajalla käyn salilla, mutta harmiksenne en harrasta kuitenkaan salikuvien ottoa, niin kuvia ei voi siitä lisätä ;) Koska kaikki mulle nyt on hyvä lause, niin erilaisia projekteja on menossa (myös urheilussa) koko ajan. Esimerkkinä tällä hetkellä pomoni kanssa treenataan "6 viikossa 100 punnerusta" -ohjelman mukaan. Puolimaratonia piti juosta vapun aikaan mutta HUPS olinkin ottanu lennot lempikaupunkiini Lontooseen kyseisenä päivänä.
Rakastan kesää, aurinkoa, hyviä puujalkoja ja matkustelua. Vihaan piikkejä, auton kolarointia ja epärehellisyyttä.
Ystävät on tärkeä osa mun elämää ja niiden kanssa sattuu ja tapahtuu kaikkea huikeeta. Ilman niitä ei kyllä pärjäis mitenkään. Ne on tukena niin surussa kun ilossa. Nojoo. En oo mikään julkinen hempeilijä, joten eikö kuvat kerro enemmän kun tuhat sanaa? ;)
Näääin on Eeppu ja Chrismia saatettu bloggaamisen pyörteisiin. Eeppu on tästä aivan innoissan ja on Chrismiakin mut se yrittää hiukan hillitä. Huuoooh. Me tullan niin nauttimaan tästä ja niin tuutte tekin. Näihin kuviin, näihin tunnellimiin ja tähän puujalkaan päätämme ensimmäisen postauksemme.
- Juhani Tamminen päätti käyttää vaatteiden sijasta tamineita.
Chrismia&Eeppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti